Richard Strauss oli klassisen musiikin säveltäjä Länsi-Saksasta. Hänet tunnetaan oopperoistaan sekä sävelrunoistaan. Voidaankin sanoa, että Straussin ooppera Salome oli 1900-luvun alussa jopa jonkinlainen kulttuuriskandaali. Siinä oli hyvin poikkeava, uudenlainen sävelkieli sekä eroottinen aihepiiri, joka oli yhdistetty vahvasti uskontoon. Tämä toisaalta vihastutti, mutta myös ihastutti ihmisiä. Monet väittivät kyseisen oopperan vievän Saksan musiikin rappiolle. Strauss sävelsi muitakin oopperoita, mutta Salome sai kaikkein eniten huomiota.
Ensimmäinen Straussin ooppera
Ensimmäinen ooppera, jonka Richard sävelsi, oli nimeltään Guntram. Hän oli aikalaistensa tavoin Richard Wagnerin lumoissa, että se vaikutti hänen oopperauraansa negatiivisesti. Sen hän sävelsi vuonna 1894. Toisen yrityksen hän teki vuonna 1901 ja Feuersnot menestyi ensimmäistä oopperaa huomattavasti paremmin. Tämän jälkeen olikin jo paljon puhutun Salomen vuoro. On myös huomattava, että Opera Strauss Johann ja hänen poikansa eivät olleet Richardille mitään sukua, vaikka sukunimi olikin sama.
Koska Salome oli hyvin erilainen, mihin oli totuttu, se nosti Straussin oopperasta pitävän maailman tietouteen. Strauss itse ei Salomen skandaalista välittänyt, vaan jatkoi työtään säveltäjänä ja vuonna 1909 kantaesityksensä saanut Elektra nosti hänen asemaansa huomattavasti. Samalla hän vakiinnutti paikkansa merkittävien oopperasäveltäjien joukossa. Elektra oli hyvin moderni sävellys ja siihen libretot kirjoitti runoilijanakin tunnettu Hugo von Hofmannsthal, itävaltalainen kirjailija.
Tunnetumpi kuin Opera Strauss Johann nuorempi
Richard Straussin ooppera ura oli huomattavasti tunnetumpi kuin Johan Strauss nuoremman, jonka ura koostui pääasiassa opereteista. Myös Richard sävelsi pari sinfoniaa sävelrunojensa ohella. Tosin nekään eivät olleet suoranaisesti sinfonioita vaan enemmän sävelrunoja, jotka olivat yhtä pitkiä kuin sinfonia. Ne oli tunnelmaltaan hyväntuulisia ja kertoivat siitä, mitä säveltäjä eniten arvosti kuten perhe-elämää ja alppimaisemaa. Uransa loppuvaiheessa hän myös palasi uudelleen laulujen säveltämisen pariin. Niitä hän oli säveltänyt uransa alussa.
Yksi eniten huomiota saanut Straussin ooppera oli ehdottomasti Ruusuritari, joka oli tyyliltään hyvin klassinen ja tyypiltään samanlainen kuin Mozartin säveltämä musiikki. Tätä oopperaa onkin esitetty kaikkein eniten hänen tuotannostaan ja se sai hyvän vastaanoton Salomen jälkeen. Ruusuritarin jälkeen hänen tyylissään tapahtui muutos ja sävellyksistä tuli jälleen huomattavasti hillitympiä.
Kreikka ja mytologia
Straussilla oli yksi aihepiiri, joka oli hänelle hyvin läheinen. Hän rakasti antiikin Kreikkaa sekä sen mytologiaa. Hän sävelsi kaikkiaan kolme oopperaa, jotka perustivat kreikkalaisiin tarustoihin. Vähän samalla tavalla kuin vapaakenttä sijoittelee kortit tiettyyn järjestykseen, myös Straussilla oli musiikissaan mielenkiintoinen sukupuolien jako. Oopperoissa aina pääroolit olivat naisilla, mutta sävelrunojen päähenkilöt olivat miehiä. Se, mistä tämä johtui, ei tarkalleen kukaan tiedä, mutta se oli varsin toimiva ratkaisu.
Richard Strauss on ollut myös esillä Suomessa. Hän oli vuonna 2006 teemasäveltäjänä ja Suomen kansallisoopperan esitykset sisälsivät neljä hyvin keskeistä Straussin oopperaa. Näitä olivat Arabella, Salome, Ruusuritari sekä Nainen vailla varjoa. Joten maassamme ollaan päästy nauttimaan hänen vahvoista luomistöistään. Näistä teoksista Ruusuritari on varsin kepeä esitys ja Arabella sisältää hyvin tyypillistä lemmentarinaa.
Miksi Straussin ooppera Salome herätti tunteita?
Salome ei todellakaan ollut mikään operetti, jossa olisi ollut ilakointia ja hyvin kevyttä menoa vaan se pohjautui Raamattuun ja lähinnä Johannes Kastajan teloitukseen. Kaikki tämä oli kiedottu valtaan, joka oli korruptoitunutta, keinotekoisiin ihmissuhteisiin, äsken mainittuun hengellisyyteen ja kaiken lisäksi siinä oli tukahdutettuja seksuaalisia haluja. Lisäksi merkittävästi näytelmässä käsiteltiin kuuta, joka siinä oli hulluuden ja neitsyyden symboli.
Ooppera herätti aihevalinnan takia huomiota, mutta myös sekä sävelkieli oli hyvin rohkea ja siinä käytettiin runsaasti dissonanssia eli riitasointuja. Tänä päivänä riitasointuja hyödynnetään vahvasti esimerkiksi kauhumusiikissa. Joten oli todella rohkeaa ottaa käyttöön tällainen sävelkieli tuohon aikaan.
Myös Nainen vailla varjoa on hyvin symbolinen ja myyttinen, joten se on Straussin ooppera, joka sisältää huomattavan paljon syvällistä draamaa. Hänen tyylinsä on ollut toisinaan täynnä dramatiikkaa ja toisinaan taas kepeää sekä helmeilevää. Kun hän sävelsi urallaan viimeisimmät oopperansa, niitä pidettiin jo muinaisina, koska klassinen musiikki oli jo 1940-luvulla saanut täysin uusia ja moderneja virtauksia. Straussin tyyli säveltää oli nopeaa ja kaikki syntyi vaivattomasti.