Kun Richard Straussin ooppera Salome esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1905, se oli monelle katsojalle shokki ja se hämmensi pitkän aikaa. Se oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja musiikki oli kauneinta, mitä koskaan aiemmin oltiin oopperassa kuultu. Loppukohtaus oli kuitenkin ristiriidassa itse musiikin kanssa, joten siksi sitä inhottiin ja rakastettiin samaan aikaan. Salome ooppera ei jätä ketään kylmäksi, ei muusikoita, laulajia, kapellimestaria puhumattakaan ohjaajasta tai katsojista. Tarina on sinällään hyvin tyypillistä Straussia, joka hallitsee naishahmojen kuvaamisen täydellisesti. Mihin Salome ottaa kantaa?
Uusperheen arkea Salome oopperan tyyliin
Jos juonta ajattelee tämän päivän mukaan ja unohtaa täydellisesti sen, milloin Salome ooppera aikanaan luotiin, on lähtökohta hyvinkin tavanomainen. Siinä kuvataan tietyllä tavalla uusperheen arkea, joka on tyypillinen aihe eikä sinällään herätä ajatuksia suuntaan tai toiseen. Enemmänkin sille voisi kohauttaa olkapäitään ja todeta, että ‘Mitä sitten’. Salomen tapaan tuodaankin jännitettä heti alusta lähtien.
Tarina kulminoituu perheen ympärille, jossa Herodes on isä, Salomen isäpuoli, ja Herodias on äiti. Jo esityksen alusta lähtien on selvää, että Herodes on huomattavasti enemmän kiinnostunut tytärpuolestaan kuin vaimostaan. Siitä saadaan aikaan oivallinen solmu, jossa profeetta Jokanaan pystyy syyttämään lähes jokaista syntiseksi sekä työntää kaiken aistillisuuden pois itsestään.
Kaikki ei kuitenkaan ole suoraviivaista, mikä on normaalia, sillä jokainen Straussin ooppera yllättää mitä kummallisemmalla tavalla. Jokanaan hahmo on ihmeellisen monikerroksinen eikä siitä puutu kaipausta, mutta onko se kaipausta rakkauteen, seksiin, hengellisyyteen vai korkeampiin voimiin. Sitä on vaikea sanoa, mihin kaikki kaipaus liittyy, mutta se tuo oopperaan uskomattoman latauksen.
Mikä ensiesityksessä yllätti?
Kun Salome ooppera ensimmäisen kerran esitettiin, siitä tehtiin monta havaintoa. Oopperassa oltiin jo siihen mennessä nähty useinkin vahvoja naishahmoja, mutta Salome oli yli kaiken tämän aiemmin koetun. Huomiota herätti myös se, että Salome oli iältään nuori, mutta hän pystyi kontrolloimaan ympärillään olevia ihmisiä. Lisäksi hän päätti täysin omasta kohtalostaan, mutta samalla, ehkä yllättäen, myös Jokanaanin kohtalosta.
Lisäksi huikea ristiriita musiikin ja lavan tapahtumien välillä shokeerasi, sellaiseen ei oltu totuttu. Tänä päivänä ei ole mikään ihme, että lavalla esitys etenee niin, että Jokanaanin pää on hopealautasella, mutta tuolloin, 1900-luvun alkupuolella se oli jonkinlainen järkytys, josta riitti keskusteltavaa pidemmäksi aikaa. Kohtaus järkytti ja sitä paheksuttiin, mutta 2020-luvulla se ehkä herättää enemmän jopa hilpeyttä. Se voisi olla suosittu, jos kasinot Suomessa esittelisivät sellaisen kohtauksen pelien muodossa.
Miksi Salome ooppera on yhä ajankohtainen?
2000-luvulla Salomen roolissa on nähty myös Karita Mattila ja sitä esitystä on kehuttu paljon. Kun ooppera ohjataan, siihen jokainen ohjaaja tuo oman mausteensa, vaikka libretto pysyykin samana kuten musiikki. Strauss oli taitava säveltäjä ja hän osasi lisätä musiikkiinsa uhmakkaasti useita erilaisia tasoja. Hän loi taitavasti partituuriin luontevasti kaikille tapahtumille tarkoituksen. Hän pystyy puhuttelemaan ja juuri siksi tällä oopperalla katsojaa yhä edelleen.
Straussin tapa kehittää hahmoista ristiriitaisia toistui useampaan kertaan, mutta joka kerran se toimii täydellisesti ja se on osa hänen tyyliään. Joten tämän tyyppinen säveltäminen oli hänelle ominaista sekä varmasti myös hyvin luontevaa. Hän pystyi musiikillaan etsimään kaikista kuvaamista persoonista kuitenkin sen syvimmän olemuksen, joka saattaa toisinaan myös yllättää.
Salomen hahmossa on paljon syvällisiä piirteitä, jotka tulevat lopullisesti esiin vasta oopperan viimeisessä kohtauksessa. Vaikka hänellä onkin pää hopealautasella, hän itse on kuitenkin viaton ja hänellä on kirkas sekä puhdas sielu. Kun eletään jo vuosituhannella, joka hyväksyy, mitä kummallisimmat tapahtumat, voiko tuon pääkohtauksen jättää jopa esittämättä niin, ettei se vaikuta lainkaan oopperan sisältöön?